Artikkelin kirjoittaja opetteli 70-luvulla lapsena ajamaan pyörää noin 50-luvulta olevalla naisten mallin pyörällä. Pyörässä oli takarenkaiden suojana virkatut kaistaleet jotta sen aikaisessa turvaistuimessa istuvan lapsen jalat eivät menneet pinnojen väliin. Pyörä oli 9 – 10 – vuotiaalle iso. Istuimelle ei ollut toivoakaan päästä ja polkimilla seistessä ylettyi juuri ja juuri pitämään ohjaustangosta kiinni ja määrittämään suuntaa.
Olin nykyaikaan verrattuna varsin vanha opettelemaan pyörällä ajoa. Nykylapset opettelevat tasapainoilua polkimettomilla pyörillä tai apupyörien kanssa pienten pyörällä heti kun kykenevät. Heidän ikäisenään istuin hiekkalaatikolla ja kävelin pitkiäkin matkoja käsi kädessä äidin kanssa.
Perheemme kulttuuriin ei kuulunut pyöräily enkä osannut omaa pyörää itselleni edes toivoa. Vanhempani kulkivat töihin ja asioille autolla tai kävellen. Itse en ole koskaan omistanut lasten tai nuorten pyörää. Kun innostus opetteluun viimein heräsi, otettiin käyttöön varastosta löytämäni aikuisten pyörä.
Tasapainoa hain laskemalla pyörän kyydissä mäkeä. Ylhäällä pyörän selkään, jalat polkimille. Aikuinen piti pyörää pystyssä kunnes asento oli valmis ja työnsi sen jälkeen vauhtiin. Mäki oli onneksi loiva eikä vauhti päässyt kovaksi. Jarrutusta opettelin mäen alla etten päätynyt perunapeltoon. Isoa vahinkoa siitä ei olisi tullut, pehmeässä mullassa köllähtää nurin.
Kun tasapaino alkoi löytyä, siirryin soratielle. Takapuoli ei ylettänyt istuimelle vieläkään, mutta seisten oli varsin helppo polkea. Pyöräily oli silti tarkkaa hommaa. Isoa pyörää oli haasteellista hallita. Kerran ajaessani huomasin yllättävän vieraan tulevan pihaan jonka seurauksena tarkkaavaisuus herpaantui. Vieras oli poika, johon olin siihen aikaan ihastunut. Kiepsahdin pyörän kanssa kyljelleni ja suoraan tien vieressä olevaan ojaan. Ojassa oli sateiden jäljiltä vielä vettä ja mutaa joten sain vaatteisiin ja itsetuntooni jäljet. Pesukone ja aika nekin korjasivat.
Taidot karttuivat pikkuhiljaa ja vanha polkupyörä palveli siihen asti kunnes pyöräily sujui jo hyvin. Tosin vieläkään peppu ei yltänyt penkille. Eräänä päivänä soratiellä ajaessani molemmat runkoputket katkesivat täysin yllättäen. Jalat olivat polkimilla, kädet ohjaustangolla. Yhtäkkiä tanko alkoi tehdä holtitonta liikettä ja tipahdin polkimilta suoraan maahan. Vanha, ruosteinen naisten pyörä oli saanut päätökseen viimeisen tehtävänsä. Se oli auttanut minua oppimaan tärkeän taidon jota hyödynnän edelleen. Aiemman sukupolven käytössä pyörä oli palvellut kyläily – ja tanssilavakäynnit. Sillä oli kuljetettu ostoksia ja lapsia. Kun autoja ei kaikilla ollut, pyörän arvo liikkumisvälineenä oli iso.
Pyöräily on edelleen yleistä ja suosittua. Toisinaan pakotettuakin jos muita vaihtoehtoja ei ole. Nykyisin kuitenkin vaihtoehtoja liikkua paikasta toiseen on niin paljon, että polkupyörällä ajo on usein vapaa-ajan tekemistä tai mielekäs vaihtoehto autolla kulkemisen sijaan. Pyöräilyllä on hyviä puolia ja eri kanteilta tarkasteltuna näitä hyviä puolia on yhteensä todella paljon.
- Matkan taittaminen ulkoilmassa ja samalla ympäristön näkeminen ja kokeminen eri tavalla kuin autossa istuen
- Kunto kasvaa, kestävyys lisääntyy
- Energiaa kuluu
- Iso apu painonhallinnassa
- Niveliä säästävää esim. juoksuun verrattuna ja suositeltava liikuntamuoto useimmille lapsesta vaariin.
- Polkupyöräily ei aiheuta päästöjä. On ekologinen liikkumistapa.
- Polkupyöräily ei maksa, paitsi hankintansa ja huoltonsa hinnan. Ei polttoainekuluja.
- Pyöräily yksin on vapautta. Voi kulkea nopeasti tai nautiskellen. Isoja teitä tai pieniä polkuja miten haluaa.
- Pyöräily yhdessä jonkun kanssa tai ryhmässä luo sosiaalista vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä.
- Retkipyöräily, työmatkapyöräily, kilpapyöräily, vapaa-ajan pyöräily, kuntopyöräily, maastopyöräily, asiointipyöräily.. voit jatkaa listaa.
Polkupyörä on helppo hankkia. Urheiluliikkeet ja urheiluun erikoistumattomat liikkeet myyvät pyöriä. Verkkokauppojen valikoima on iso. Polkupyörän voi löytää käytettynä netin myyntipalstoilta tai pyöräliikkeestä käytettyjen pyörien osastolta. Tämä onkin hyvä vaihtoehto ostaa käytetty pyörä, sillä pyöräliike on huoltanut kulkupelin niin, että voit huoletta polkaista mankelin liikkeelle heti kaupan ovelta.
Nykyisin suosiossa ovat myös sähköpyörät. Ne eivät itse asiassa ole mikään uusi keksintö, sillä ensimmäiset sähköavusteiset polkupyörät keksittiin jo 1800-luvulla. Yhdysvaltalainen Odgen Bolton patentoi sähköpolkupyörän vuonna 1895. Sähköpyörät lisääntyivät vähitellen 1990-luvulle tultaessa mutta myynnin kasvu on ollut huimaa 2000 – luvulla. Esimerkiksi euroopassa vuonna 2007 myytiin 200 000 sähköpyörää ja vuonna 2018 peräti 2,6 miljoonaa kappaletta. Suomessa sähköpyörien myynti on kasvanut kovaa vauhtia, mutta ei ole vielä ylittänyt tavallisten polkupyörien kysyntää, joka sekin on viimeisten vuosien aikana ollut isoa. Tutustu tästä artikkeliimme sähköpyörän valinnasta.
